Kieli

Siis ei se kieli mikä suussa on, vaan se mitä puhuu (ja kirjoittaa). Minun äidinkieli on suomi, vaikka onkin ruosteinen ja mitä vanhemmaksi tulen sen suomalaisemmaksi tulen. Mutta tosiasia on, että olen asunut jo 37 vuotta täällä Ruotsissa ja kotikieli on koko ajan ollut ruotsi, ensin kangistellen puhuin sitä  miesvainaan kanssa ja nyt vähän sutjakammin kissojen kanssa. Ja ennen Facebookin aikaa saattoi kulua useamman viikko ennenkuin käytin suomea lainkaan. Nyt tulee ainakin luettua päivittäin lehtien nettisivuja, facebookissa suvun päivityksiä, lehtiä joita Seppo ja Maiju sekä äiti tuo mukanaan. Ne lehdet on todella kullan arvoisia, kun minä olen lukenut ne, niin seuraavaksi on Toinin vuoro, sitten Evalle ja häneltä vielä eteenpäin. Useampi suomalainen eläkeläistäti saa näin edes lehtien avulla pidettyä kiinni siitä omasta ensimmäisestä kielestä. Joskus tuntuu että olen kieli invaliidi, kun sana ei tule mieleen, ei suomeksi eikä ruotsiksi. Täytyy vain jättää sana muhimaan ja kyllä se sieltä yhtäkkiä sitten putkahtaa esiin, on ainakin vielä niin tehnyt, mutta kun aina ei olis aikaa sille muhimiselle vaan sanalle olis käyttöä just nyt ja heti.
Jotta ne suomen kieliset sanat putkahtaisi vähän helpommin käyttöön niin olen päättänyt kirjoittaa suomeksi ja on kait suvun sitä vähän helpompi lukeakin, jos ne nyt välittää lukea.
Koska tämän blogin nimi on käsitöitä ja kissoja, niin laitan muutaman kissan kuvan tähän aluksi, kyllä niitä käsitöitäkin tulee näytille myöhemmin.

Gullis tarkastaa että teen puutarhatyöt oikein

Mizun mielestä hänen ei eläkeläisenä tarvitse osallistua puutarhatöihin

että tälläistä täällä tänään Jaana